Ajatuksia läsnäolevasta vanhemmuudesta ja olemisesta -Mindful Parent Being(s)
”Olla ihminen ihmiselle, olla itse ihminen [...]”. Näissä muutamassa Tommy Tabermannin runon osan sanassa tiivistyy hienosti olemisen olennaisuus, yhteys toiseen. Ja ennen kaikkea suhde itseensä.
Mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon kentällä Deborah Eden Tullin teos Relational Mindfulness - A Handbook for Deepening Our Connection with Ourselves, Each Other, and the Planet kiteyttää mielestäni yllä olevan runonparren saattelemana kaiken oleellisen. Suhde itsemme kanssa on alusta, jonka varaan ja ympärille meidän on mahdollista rakentaa aitoa läsnäoloa toisten ja ympäröivän maailman kanssa.
Länsimaisessa kulttuurissa elää vahvana tietynlainen ajatus suorittamisesta ja tekemisestä (engl. doing). Keskitymme kovasti ulkoisen olemuksen ylläpitoon, henkisen puolen tärkeys toissijaisena. Suhde itsemme kanssa on kuitenkin pohja kaikelle hyvinvoinnille. Mahdollisuus kokea elämä tässä ja nyt, läsnäolevana (engl. being), voidaan katsoa olevan aidon hyvinvoinnin lähtökohta. Uudelle (tai uudesti syntyvälle) vanhemmalle omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää, jotta kykenemme olemaan läsnä uudelle elämälle kanssamme - ja tämän jälkeen muiden ihmisten kanssa. Toivon, että tulevaisuudessa vanhemman hyvinvointiin kiinnitetään enemmän huomiota kuin tässä ajassa. Kun vanhempi voi hyvin, myös lapsen on mahdollista voida hyvin.
Suhde itsemme kanssa lähtee siitä, että ymmärrämme elämässä olevan vain vähän sellaista, mitä kykenemme kontrolloimaan. Elämämme aikana meille kehittyy helposti monenlaisia tapoja kääntyä poispäin tästä todellisuudesta, monenlaisia erilaisia rooleja paetaksemme tätä todellisuutta, myös itseltämme. Lempeys elämän rajallisuutta kohtaan on kuitenkin avain aitouteen ja jaettuun myötätuntoon toisten kanssa. Meidän on mahdollista kohdata elämä sellaisena kuin se on, jokaisessa hetkessä. Kaikenlaiset tuntemukset kuuluvat elämään. Vain oman hyvinvoinnin ylläpidon kautta meidän on mahdollista aidosti olla yhteydessä ja avuksi toistemme kanssa sekä ympäröivän maailman kanssa.
Läsnäolo on hyväksyvää. Jokainen päivä luo meille useita mahdollisuuksia kohdata asiat lempeydellä. Meidän on mahdollista käyttää kaikkea kokemaamme elämässämme esimerkkeinä pysähtyä läsnäoloon. Jokaisessa hetkessä on mahdollisuus läsnäololle. On luonnollista, että mielessämme tuomitsemme, olemme tyytymättömiä, pelkäämme, epäilemme, arvioimme. On opeteltava ikään kuin uudelleen kuuntelemaan autenttista itseämme (vrt. lapsi), joka uteliaana vain ihmettelee ympärillä olevaa elämää. Mitä enemmän kykenemme olemaan läsnä hetkessä, sitä enemmän meillä on mahdollisuus irrottautua tiedostamattoman mielemme tarinoista. Emme ole ajatuksemme, emme ole tunteemme. Ne kulkevat meidän lävitsemme, vaihtuvat. Olemalla läsnä voimme huomata kaiken yhteyden (engl. interconnectedness), voimme rentoutua, voimme hengittää syvään. Olemme kokonaisia, meistä jokainen, syntymästämme saakka. Me vain unohdamme tämän elämämme varrella kuullessamme tarinoita, kokiessamme asioita.
Läsnäoloharjoituksissa ohjataan huomio sisäänpäin. Kun keskitymme sisäänpäin, huomaamme mielemme roolin asioiden arvottamisessa. Usein ihmisinä haemme vahvistusta asioille ulkopuoleltamme, vaikka todellisuudessa hyvä suhde itsemme kanssa on se, josta meillä on mahdollisuus ammentaa ulospäin. Koemme vähemmän tarvetta tuomita tai turhautua asioista. Vähemmän tarvetta ylläpitää tietynlaista roolia muiden silmissä. Esimerkkejä hyvinvointia edistävistä harjoituksista ovat tutkitusti esimerkiksi luonnossa oleminen, kehotietoisuuden lisääminen, tyhjän ajan jättäminen kalenteriin ja tietoinen läsnäolo päivän askareissa (esim. syöminen). Läsnäoloharjoitus mahdollistaa parhaimmillaan uudenlaista syvyyttä elämään. Pysähtymällä yhä useammin tämän hetken äärelle, sellaisena kuin se on, ja myötätuntoisesti, meillä on kykyä elää sopivalla tahdilla, mahdollistaa itsellemme lempeämpi aikataulutus, keskittyä yhden asian tekemiseen kerrallaan, ystävystyä levon kanssa, ja tietoisesti valita, mihin käytämme aikaamme. Ja lopulta, kun ymmärrämme kaikenlaisten tietoisuutta lisäävien harjoitusten (näistä puhutaan yleensä meditaatio- tai mindfulness -termein) olevan olemisen oleellisuuden muistamista asioiden muuttamisen sijaan, voimme rentoutua ja vain olla tässä. Elämä on tässä ja nyt. Nyt on näin. Kaikki mahtuu. Lapsen kanssa meidän on mahdollisuus harjoitella yhä uudelleen ja uudelleen tätä olemisen ja ennen kaikkea ihmettelemisen tilaa (engl. human being). Koen, että on pyrittävä yhä kasvavassa määrin löytämään samankaltaisuutta (tutkitusti olemme 99,9% samanlaisia toistemme kanssa) erilaisuuden korostamisen sijaan maailmamme tulevaisuutta ajatellen.
Pirkko Aalto on mindfulness-ohjaaja (CMIF) ja hyvinvoinnin opetukseen sekä
valmennukseen erikoistunut pedagogi.
Hänen mindfulness-ohjaaja -koulutuksen lopputyö käsitteli vanhemmalle suunnattua mindfulness-kokonaisuutta synnytyksen jälkeiselle 40. päivän ajanjaksolle Deborah Eden Tullin Relational Mindfulness -teoksen teemoista. Pirkolle tärkeintä on aito ja läsnäoleva kohtaaminen, ja hän uskoo vahvasti, että tietoinen läsnäolo on mahdollista kaikille, missä tahansa ja miten tahansa, ja hän haluaa aktiivisesti mahdollistaa hyvinvointia jokaiselle meistä jokaisen omista lähtökohdista käsin. Tutustu Pirkkoon www.themindfulwave.co.