Postpartum - Lapsivuodeaika siirtymäriittinä
”Birth stretches us WIDE open as women on all levels. Because of the immensity of this experience, birth is being re-membered as a ‘rite of passage.”
- Rachelle Garcia Seliga, INNATE traditions
Tiesitkö, että et todennäköisesti koskaan poistunut kokonaan biologisen äitisi ruumiista? Solusi ylittivät istukan, kun kasvoit ja luultavasti jäivät hänen kehonsa eri osiin jonkin aikaa – vuosikymmeniä, ehkä loppuelämäksi? Samoin käy sinulle ja lapsellesi raskauden aikana ja myös silloin kun raskaus keskeytyy. Se että solumme ovat äitilinjan kautta laajemmin ympärillämme, vaikuttaa myös käsitykseemme meistä itsenäisinä yksilöinä. Monimutkainen solujen vaihto äidin ja lapsen välillä luo geneetikko ja tohtori Diana Bianchin mukaan "pysyvän yhteyden, joka edistää molempien yksilöiden selviytymistä”. Ilmiön nimi fetomaternal microchimerism, joka viittaa kreikkalaisen mytologian käärme/leijona/vuohi hybridiin. Kaikki tämä metamorfoosi eli muodonmuutos tapahtuu hyvin lyhyessä ajassa ja siksi että pystyimme kantamaan ja synnyttämään lapsemme.
Syntymä on valtava psykofyysinen tapahtuma ja siirtymäriitti niin äidille kuin vauvalle. Raskauden ja synnytyksen jälkeen keho on kokenut monia suuria muutoksia - lantion ja jalkojen leventyminen, kipuja ja jännitteitä lantion alueella, selkärangan muutokset, lantion alueen sisäelinten siirtyminen ja muutokset, turvonneet ja kipeät rinnat. Sen lisäksi sydämen toiminta tehostuu, on immunologisia ja verenkierron muutoksia, munuaisten ja hengityselinten muutoksia – niiden elinikäiset vaikutukset kehoon ovat merkittäviä.
Tämän kaiken lisäksi raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen joidenkin hormonien tasot muuttuvat satoja kertoja. Uusi tutkimusalue, parental brain studies osoittaa, että raskaus myös muuttaa aivojen rakennetta, esimerkiksi aivosolujen synaptisiin yhteyksiin tulee hienosäätöjä ja uuden tiedon vastaanottaminen sekä käsittely nopeutuu. Tutkimuksissa on myös havaittu, että synnytyksen jälkeen kehossa on lievä tulehdustila, todennäköisesti monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Lääkäri Oscar Serrallach puhuu synnytyksen jälkeisestä puutostilasta, jonka on oireet ilmenevät eri tavoin ensimmäisen vuoden aikana: uupumus, masentuneisuus, ärtyneisyys, mielialojen heilahtelu, tyytymättömyys ja erilaiset kivut kehossa. Ne ovat yleisiä erityisesti länsimaissa, koska on unohtunut synnytyksen jälkeinen yhteisöllinen kannattelu ja tuki joka perustuu biologiseen ja fysiologiseen tarpeeseen.
”What we profoundly need are rituals that take into regard the blood, the shock, the heat, the shit, the anguish, the glory, the earnestness of the female body.”
- Louise Erdrich
Lähes kaikissa muissa maailman kulttuureissa synnytyksen jälkeistä aikaa pidetään yhtenä kaikista merkittävimpänä aikana naisen loppuelämän terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.
Esimerkiksi Ayurvedan, eli intialaisen elämisen taidon tai terveystiedon mukaan synnytyksen jälkeistä aikaa kutsutaan nimellä "The sacred window" eli pyhäksi ikkunaksi - se on siirtymäriitti, jota pidetään fyysisen, psyykkisen ja henkisen terveyden ja hyvinvoinnin elvyttämisen sekä vahvistamisen aikana. Sanotaan että ensimmäiset 42 päivää luovat pohjan seuraaville 42:lle vuodelle. Eri kulttuureissa, myös täällä pohjoisessa, on vaalittu erilaisia perinteitä ja tapoja, joiden avulla on tuettu synnyttäneen psykofyysistä siirtymää äidiksi.
Ajatellaan että juuri synnyttänyt on eräänlaisessa välitilassa, jolloin omat rajat hämärtyvät ja syntymän ja kuoleman prosessit ovat vahvasti läsnä. Maailmojen välissä myös ajan kokemus on erilaista, paljon intensiivisempää, jolloin yhtäaikaiset isot ja usein vastakkaiset tunteet ovat mahdollisia. Vaikka perinteet ja tavat huolehtia tuoreesta äidistä vaihtelevat eri kulttuurien välillä, yhteistä näille lapsivuodeaikaa kunnioittaville perinteille on yhteisön ja perheen tarjoama tuki, jotta äiti voisi keskittyä ainoastaan kokonaisvaltaiseen toipumiseen ja vauvaansa.
On pidetty huolta että juuri synnyttänyt tai raskauden menetyksen kokenut saa tarpeeksi lepoa, lämpöä, rauhaa, kosketusta, kehon hoivaa ja hierontaa, ravitsevaa ruokaa ja emotionaalista tukea - kehon, mielen ja henkisen hyvinvoinnin tasapainottamiseen sekä tukea synnytyskokemuksen käsittelemiseen. Parhaimmillaan synnytyksen jälkeinen aika yhteisön tukemana voi olla ihmeellinen ja voimaannuttava, joka luo vahvan pohjan loppuelämän terveydelle, oman äitiyden kokemukselle ja myös lapsen koko loppuelämälle.
Äidiksi kasvetaan hitaasti ja siinä on monia vaiheita elämän varrella. Matrescence on sana ja termi joka on alunperin antropologi Dana Raphaelin kehittämä. Se viittaa äidiksi syntymisen syvälliseen transformaatioon ja prosessiin, jossa on monia alkaen raskaudesta koko loppuelämän kestäviä vaiheita. Häneltä on tullut myös sana doula joka tarkoittaa tukihenkilöä, joka on tukena tässä siirtymäriitissä.
Siirtymäriitti on eräänlainen sisäinen ja usein myös ulkoinen muodonmuutosprosessi, siirtymämatka, seremonia tai -rituaali, joka tapahtuu, kun yksilö lähtee yhdestä samaistumisryhmästä siirtyäkseen toiseen. Se tarkoittaa usein myös merkittävää yhteiskunnallisen aseman muutosta. Kulttuurisen tai henkisten merkityksen omaavien rituaalien ja seremonioiden on havaittu tarjoavan yhteenkuuluvuuden tunteen ja syvemmän merkityksen ja ymmärryksen omasta olemuksestaan.
Siirtymä- ja elämänkaari- rituaaleilla on syvällinen vaikutus yksilön psyyken kehitykseen. Tästä syystä niitä on usein juhlittu ja huomioitu yhteisöissä. Eri puolilla maailmaa on olemassa synnytyksen jälkeisen ajan siirtymäriittiä merkitseviä rituaaleja kuten esimerkiksi Closing the bones ceremony, eli luiden kokoamishoiva. Syvä ja erityisen kannatteleva hoiva auttaa tuomaan synnyttäneen syvimmän olemuksen takaisin omaan kehoonsa ja määrittää keholle ehdotuksia uusista rajoista.
Fyysisesti se ehdottaa luille uudenlaista paluuta omille paikoilleen, purkaa jännitteitä ja kireyksiä sekä auttaa lantion aluetta löytämään paikkaansa, kannustaa kohtua kutistumaan sekä stimuloi lymfa- ja verenkiertoa. Synnyttäneet, joita kunnioitetaan tällä tavalla, kokevat usein rauhallista syvää hyväksynnän ja juurtumisen/maadoittumisen tunteita. Kokemus on usein voimaannuttava se palauttaa itsetuntemusta ja arvostusta vaikeankin synnytyskokemuksen jälkeen.
Nykyajan yhteiskunnassa olemme jossakin vaiheessa unohtaneet, että juuri synnyttäneen äidin hoiva on aina ollut kaikkien yhteisöjen keskiössä. Yhteisöjen jatkuvuus on ollut lähtöisin äitien ja lasten hyvinvoinnista, koska siitä alkaa yksilön matka osaksi yhteisöään ja sen monia siirtymäriittejä elämän varrella. Emme olisi selvinneet näin pitkälle ilman kollektiivista hoivaa, joka laajenee myös ihmislajin parista muualle ympäristöön. Ihmiselle on lajityypillistä hoivata ja olla sillä tavalla osallisena ekosysteemien verkostossa. Tasapaino löytyy yhteisten hermosto-verkostojen säätelyn ja vastavuoroisuuden kautta.
Lahjojen tarjoamisen ja vastaanottamisen sykleistä, ihmislajin ja muiden lajien välillä. Hoiva on hidas prosessi, se on usein syklisen vastavuoroista eikä koskaan itsestäänselvyys. Se on lahja jonka arvostus on valitettavasti vähentynyt kapitalistisen maailmankuvan myötä. Olemme tulleet aika kauas siitä mikä on ihmiselle lajityypillistä. Nyt olisi hyvä aika muistaa että hoiva on lahja, joka on aina ollut kaiken hyvinvoinnin taustalla, koska se on ensimmäinen asia jonka opimme äideiltämme ja muilta elämämme alkuvaiheessa.
Kati Roover
Kati on koulutukseltaan postpartum doula, matrescence opas ja monialainen taiteilija. Voit olla häneen yhteydessä punainenlanka.kati@gmail.com. Käy vierailemassa hänen Instagramissaan
@punainenlanka_kati